Historia

Jalkaranta
Jalkaranta on Lahden seudun vanhimpia kyliä. Ensimmäisen kerran se mainitaan kirjallisissa lähteissä vuonna 1460, jolloin Hollolan käräjillä oli lautamiehenä Anders Jalkaranda. Uuden ajan alussa kylässä oli kuusi taloa.

Jalkaranta-nimen on arveltu viittaavan kirkkotien varressa olevaan paikkaan, jossa lepuutettiin jalkoja. Jalkarannan kautta kulki nimittäin vanha iittiläisten ja nastolalaisten kirkkotie Hollolan kirkolle. Nimi saattaa viitata myös rantautumispaikkaan: Jalkarannan sijaintiin Vesijärven rannassa.

Jalkarannan vanhin asutus keskittyi ilmeisesti Köllin talon ympäristöön. Jalkaranta liitettiin Lahden kaupunkiin vuoden 1933 alueliitoksen yhteydessä.

Lahden ensimmäinen esihistoriallinen löytö
Jalkarannan alueelta löytyy myös Lahden ensimmäinen esihistoriallinen löytö. Se tehtiin vuonna 1910 Myllysaaresta. Jalkarannan talolliset olivat myyneet aiemmin Vähäsaarena tunnetun Myllysaaren panimomestari Ernst Mattsonille vuonna 1905. Nelisen vuotta myöhemmin hän myi sen edelleen Lahden Purjehdusseuralle, jonka kotisatamana Myllysaari on edelleenkin. Purjehdusseura käynnisti saaressa paviljongin rakennustyöt jonka yhteydessä löytyi outo kiviröykkiö. Se paljastui rautakautiseksi haudaksi ja sieltä kaivettiin kaksi väkäsellistä, ruodollista keihäänkärkeä, kolme putkellista keihäänkärkeä ja miekan säilän paloja. Nämä esineet ovat nyt Kansallismuseon kokoelmissa

Pallas
Myös Pallaksen alue on osa Jalkarannan historiaa. Samana vuonna kun Lahti sai kaupunkioikeudet, perustivat puuteollisuusmies Johan Theodor Lindroos yhdessä ystävänsä Isak Alancon kanssa Vesijärven rantaan Oy Pallas Ab -nimisen rullatehtaan.

Yrityksen toiminta käynnistyi nopeasti, sillä molemmat heistä olivat työskennelleet aiemmin toisessa lahtelaisessa rullatehtaassa, nykyisen Hennalan alueella sijainneessa Ab Tornator Oy:ssä. Tuotantotilat löytyivät Vesijärvenrannasta, jossa insinööri L. Åkesson oli toiveikkaasti yrittänyt pyörittää paperitehdasta. Jalkarannan paperiteollisuus Oy:lle ennustettiin hyvää tulevaisuutta, mutta yritys ehti olla toiminnassa vain pari vuotta ennen kuin se ajautui konkurssiin 1902.

Oy Pallas Ab sorvasi puisien lankarullien lisäksi myös paperirullien keskustappeja ja -hylsyjä paperiteollisuudelle. Raaka-aine tuli Päijänteen alueen metsistä ja kuljetettiin Lahteen yhtiön omilla laivoilla. Enimmillään vuonna 1913 yrityksessä työskenteli reilut 220 henkilöä. Ensimmäisen maailmansodan puhkeaminen vuonna 1914 romahdutti kuitenkin rullateollisuuden toimintaedellytykset. Tärkeä vienti Venäjälle loppui kokonaan eikä sodasta toipuviin Länsi-Euroopan maihinkaan kauppa käynyt enää entiseen malliin. Koko Suomen rullateollisuuden tuotannon taso jäikin maailmansotien välisenä aikana puoleen siitä, mitä se oli ollut ensimmäistä maailmansotaa edeltäneinä vuosina.

Oy Pallas Ab:n perustajasta, J. Th. Lindroosista tuli myöhemmin yksi Suomen vaikutusvaltaisimmista teollisuusmiehistä. Hän perusti muun muassa Fennia Vanerin 1920-luvulla ja toimi myös Wärtsilän toimitusjohtajana. Myöhemmin hän toimi pitkään Wärtsilän, Nokian Kumitehtaan ja lukuisien paperitehtaiden hallituksissa. Vuorineuvoksen arvonimen Lindroos sai vuonna 1942. Hänelle myönnettiin myös Lahden kunniaporvarin arvonimi, joka on historian saatossa myönnetty vain kahdelle henkilölle. Toinen heistä oli vuosisadan alussa Helsinkiin muuttanut ja myöhemmin presidentiksikin noussut J.K. Paasikivi.

Rullien kysyntä alkoi 1930-luvun lopulla laskea, jonka seurauksena suomalainen rullateollisuus joutui suuriin vaikeuksiin. Suomen Rullatehdasyhdistys jakoi supistuvat markkinat yhtiöiden kesken, jolloin kaikki tuotantolaitokset joutuivat laskemaan käyttöastettaan. Oy Pallas Ab:n osuudeksi víentimarkkinoista tuli seitsemän prosenttia.

Rullien maailmanmarkkinahintojen laskiessa palkka- ja raaka-ainekustannukset kuitenkin nousivat ja puurullien valmistus osoittautui Suomessa kannattamattomaksi jo ennen toisen maailmansodan syttymistä. Sotavuosina tehtaan tuotevalikoimaan liitettiin myös puukaasuttimissa käytetyt pilkkeet.

Vuonna 1960 Oy Pallas Ab sulautettiin osaksi Fennia Vaneria, joka puolestaan siirtyi Asko-yhtiöiden omistukseen vuonna 1963. Lopullisesti lankarullien valmistus Pallaksen rannassa loppui kuitenkin vasta vuonna 1968, kun muovista valmistetut lankarullat valtasivat markkinat.

Postikorttien kertomaa
Oheiset ja suurin osa Galleriassa olevista Pallaksen ja Jalkarannan alueen historiasta kertovat kuvat ovat vanhoja postikortteja Pertti Hammarin toimittamasta kirjasta, Lahti – Kylästä kaupungiksi. Lähihistorioitsijaksikin tituleerattava Hammar on toimittanut lahtelaisesta historiasta useita teoksia ja tätä viimeisintä on saatavana mm. Suomalaisesta Kirjakaupasta.